Seimi


Pääsivu	Nukkeateljee	Kurssit	Restaurointi
Nuket	Tarvikkeet	Yhteystiedot	Linkit

Idean synty Seimi-idea sai alkunsa vanhasta nukesta, jonka Terttu Aakko toi minulle korjattavaksi syksyllä 2004. Nukke oli saksalainen kangasnukke 20-luvulta, mutta se osoittautui erittäin arvokkaaksi ja halutuksi keräilynukeksi. Ilmoitin, että nukke lienee liian kallis leikkinukeksi päiväkerhoon, mitä virkaa se oli vuosikymmenet palvellut. Liian arvokas se olisi myöskin seiminukeksi, ja ehkä liian suurikokoinen (50 cm).
Kerroin Tertulle, että äkkiähän me leivotaan oikean kokoinen Jeesus-lapsi. Seurakunnalla oli kytenyt seimiunelma jo vuosikausia ja nyt yhtäkkiä ihana idea välähti ilmassa: mitä jos me tekisimme koko seimen? ATK-opintoni olivat juuri loppuvaiheessa ja olin halukas ottamaan haasteen vastaan. Tein tarjouksen seurakunnalle tammikuun alussa ja maaliskuun alussa allekirjoitimme sopimuksen seimen, tai oikeastaan useamman seimen teosta. Tavoite Tavoitteena oli valmistaa yksi iso seimiryhmä Pyhän Tuomaan kirkkoon ja siitä pienemmät seimet Tuiran ja Kellon kirkkoihin ja Pyhän Luukkaan kappeliin. Suurimmassa seimessä aikuisen nuken mitta olisi noin 70 cm, seuraavassa sarjassa 58 cm ja pienimmässä sarjassa 48 cm ja muut osat olisivat suhteessa niihin mittoihin. Materiaaliksi valittiin valettava paperimassa. Tällöin muotoilu tapahtuisi yhden kerran ja figuureista valmistettaisiin pienennökset keraamisin keinoin. Aikataulu Ensisijainen tavoite on, että ensi adventtina olisi seimi valmis. Maria ja Joosef lähtisivät liikkeelle Betlehemistä aaseineen adventin alkaessa ja paimenet työskentelisivät kedolla kirkon toisessa nurkassa. Jeesus-lapsi ja enkelit ilmestyisivät jouluyönä. Tällöin olisivat mukana myös muut eläimet. Tietäjät tulisivat sitten loppiaisena lahjoineen. Itse olin suunnitellut, että varsinainen muotoiluvaihe kestäisi 2 kuukautta ja ensimmäisen sarjan muotinteko toiset 2 kuukautta. Muotoilusavea olisi kuitenkin pitänyt varata koko sarjan tekoon huikea määrä, joten päädyin kompromissiin ja muotoilin yhden nuken tai eläimen kaikki osat valmiiksi ja tein muotit saman tien. Alkuperäinen aikataulu osoittautui realistiseksi, sillä kesäkuun 30. päivänä 2005 olivat kaikki hahmot valmiit pientä karitsaa lukuun ottamatta. Lisäksi puuttui härän kaulaosa ja aasin ja härän rintaosa, koska niitä ei voinut muotoilla ennen kuin pää on valmis. Pään paino korvineen ja sarvineen ratkaisee millainen kaularakenne tehdään. Lisäksi on tarkoitus muotoilla vielä seimi, kyyhkyjä, kultalipas, suitsukeastia ja mirhamirasia ja mahdollisesti jotain pientä rekvisiittaa kuten solkia, nappeja, koruja, miekkoja ja ehkä paimensauvan käyräosa. Kesäkuun lopussa olivat lisäksi kaikki ihmisfiguurit valettu sekä paperimassasta että posliinisavesta pienennöstä varten. Lisäksi paperimassaosat olivat suurelta osalta myös hiottu. Ensimmäinen hurja koevalu aasin päämuotilla tapahtui 1.7.2005. Heinäkuussa on tarkoitus maalata ensimmäisen sarjan nuket valmiiksi, suunnitella ja kaavoittaa vartalot ja valmistaa peruukit ja parrat, mikäli materiaalit vartaloon ja hiuksiin saadaan kasaan. Toimittajien kesälomat vaikeuttavat jonkin verran materiaalihankintaa. Lisäksi kaikki osat toista, pienempää sarjaa varten hiotaan ja poltetaan heinäkuun aikana. Materiaalivalinnat ja vaatteitten mallit sovitaan elokuun lopussa, kun seurakunnan päätöksentekijät tulevat lomilta. Seimifiguurien vaatteitten värit ovat muotoutuneet kirkkoperinteessä vuosisatojen aikana ja sisältävät vahvaa symboliikkaa..
Maria Muotoilin ensimmäisenä Marian. Olin suunnitellut Marian malliksi 25-vuotiaan kummityttöni Solvej Durandin, mutta tietojeni syventyessä huomasin, että Maria olikin 13-14-vuotias nuori tyttö, ja mittasuhteiltaan hennompi verrattuna seimen miehiin. Muotoilin uuden Marian netistä keräämieni juutalaisten nuorten naisten kuvista. Tutkin perusteellisesti juutalaisten nenää. Solvej-nukke sai siirtyä enkeliparveen ja ajattelin tehdä siitä enkeli Gaabrielin, jota tarvittaisiin sitten keväällä Marian päivänä. Se sopisi myös nuoreksi paimeneksi.
Mietin, miten saisin Marian painopisteen niin, että se pysyisi aasin selässä; hänellä kun ei nukkena ole tasapainielintä. Ideoin painopisteen alemmas vartaloon lisäämällä hänelle irtomahan, joka sitten poistetaan, kun Jeesus syntyy. Vaatteet piti mitoittaa niin, että maha mahtuu niihin ja toisaalta niin, että Maria voi polvistua seimen ääreen.
Niinpä Maria pyöräytti jouluyönä terveen poikalapsen. Terttu osasi asetella nuket seimeen niin kauniisti. Maria istui seimen takana lapsi sylissään katsoen haaveellisena tulevaisuuteen. Marian tunikan ompelin punaisesta laskeutuvasta raionkankaasta ja halatin karkeahkosta silkistä.
		[Takaisin alkuun]
Joosef Miehen muotoilu oli haasteellisempaa, koska vanhin miespuolinen nukkeni tähän asti oli ollut n. 6-vuotias. Tutkin taas netistä juutalaisia neniä, mutta varsinaisen miehenmallin otin isäni nuoruuskuvasta. Muotoilun aikana opiskelin taas aktiivisesti ja sain tietää, että ei se Joosef ehkä ollutkaan mikään nuori mies, vaan jo iäkkäämpi leskimies, jolla oli myös lapsia edellisestä liitosta. Useissa kirkkotaiteen maalauksissa Joosef on kuvattu harmaapäisenä. Valitsin kuitenkin noin 35-vuotiaan sileäposkisen mallin.
Jeesus Vauvoja olen muotoillut ja opettanut muotoilemaan. Luulin sen menevän leikiten. Otin malliksi sisareni tyttären Hennan vastasyntyneen vauvan Iida Marian. Vauvan mummi Marjo ja ukki Pekka Jämsä kuvasivat vauvaa joka puolelta. Iida oli kuitenkin joka kuvassa aivan eri näköinen ja varpaat ja sormet olivat aina jotenkin mutturalla. Saisiko niitä edes muotista ulos?
Vaikka lapsi seimiperinteessä useimmiten nykyään esitetään kapaloituna, päätimme Tertun kanssa, että meidän vauvallamme on kuitenkin maailman ihanimmat sormet ja varpaat, vaikkapa sitten kapalon sisällä. Keskiajan loppupuolella Länsi-Euroopan maalauksissa oli aina alaston lapsi ilman rihman kiertämää. Bysantin kirkon taiteessa ei alastonta vauvaa tunneta.
Vauvanuken rakenne on erilainen kuin muitten seiminukkejen. Lonkat kiinnitetään ns. nallekiekoilla ja pää nyörillä. Nukke täytetään pienillä muovihelmillä luontevien asentojen saamiseksi. Osia ei täytetä aivan täyteen.
Paimen Aloitin vanhasta paimenesta. Siihen löytyi helposti malli. Vanha paimen torkkui meidän olohuoneen sohvalla. Sain rauhassa tehdä tutkimustyötä kasvojen uurteissa, vain kuorsaus häiritsi. Uurteita piti kuitenkin vähän loiventaa, että paimenen sai pois muotista.
		[Takaisin alkuun]
Melkhior Melkhior oli tietäjistä vanhin. Hän edustaa seimessä vaaleaa rotua. Hänet kuvataan seimiperinteessä Sokrateen, Platonin tai Pyhän Pietarin näköiseksi. Naapuriltani sain vinkin, että "Ben Hur"-elokuvassa on tietäjät kuvattu hyvin ja elokuva oli saanut jopa Oskarin puvuista ja koreografiasta. Hain filmin kirjastosta ja tutkin tietäjien malleja. Kuninkaat oli todella esitetty juhlallisesti, mutta heidän kasvonsa eivät säteilleet löytämisen iloa, vaan niistä paistoi Hollywoodin välinpitämättömyys. Minun tietäjäni tulisivat kuitenkin olemaan innostuneita.
Sain ystävältäni Eira Filppulalta, joka on vetänyt lyijyjalkanukkekursseja Vammalassa, runsaasti tietoja tietäjistä, seimistä ja niiden symboliikasta. Sisareni Airi Kuusniemi on myös tutkinut seimiaihetta keräten mm. tuhansia seimiaiheisia kortteja ja hän selvitti minulle, mistä tietäjät kirkon perimätiedon ja legendojen mukaan ovat tulleet ja mitä symboloivat. Raamattuhan ei varsinaisesti kerro heistä mitään. Lahjojen määrästä vain päätellään, että heitä olisi kolme.
Löysin netistä sopivia ryppyjä Melkhiorini otsalle. Suuta muotoillessa surin koko ajan, että se joutuu piiloon harmaan parran alle. Kun Melchiorin pää oli valmis, olin suoranaisesti jo rakastunut häneen. Olinko muotoillut tietäjästä unelmieni miehen? Luin vielä Eiralta saamastani materiaalista tietoja Melchiorin yksityiselämästä. Pari päivää meni minulta lähes huumautuneena, kunnes repäisin itseni irti tästä suhteesta ja siirryin tutkimaan Baltasarin Aasiaa edustavia huulten kaaria ja sieraimien torvimaisuutta.
Melchior valmistui vasta joulun jälkeen. Sen kruunun oli Mimmu muotoillut, mutta minulle jäi sen koristelu. Sain uppoamaan sen kruunuun 240 puolihelmeä, 36 punaista 6 mm trassia, 4 isoa rubiinia (akryylia), 36 kirkasta 4 mm trassia ja 48 kirkasta 2mm trassia. Lisäsi kivien liimaus ja jokaisen jalokiven juuressa olevien kehyksien maalaus vei 8 tuntia. Nyt ymmärrän, miksi kruunut ovat kalliita.
Valmistin Melchiorin kengät käyttäen lestinä hänen omaa jalkaansa. Kyllä nousi kunnioitus suutarin ammattiakin kohtaan, kun sain kengät vihdoin valmiiksi. Ei lohduttanut yhtään, kun Hannu tokaisi: " Onpa hienot, mutta eikö nuo kuulu intiaanipäällikölle?" Olin ottanut senkin huomioon, sillä helmipötkyt saa napsia saksilla pois. Ja jää jäljelle vain yksinkertaiset rubiinikoristeiset "lenkkarit".
Baltasar Nimensä perusteella Baltasarin uskottiin tulleen kaukaisesta Intiasta, mutta uppouduttuani syvemmälle keskiajan legendoihin, sainkin tietää, että Baltasar oli "toisen Intian" eli nykyisen Jemenin kuningas. Joka tapauksessa hän edusti Aasiaa. Hän oli keski-ikäinen. Kirkkotaiteessa hänet usein esitetään parrattomana tai hyvin lyhytpartaisena.
En saanut Baltasariin siitä hehkua kuin Melkhioriin ja paimeneen. Tulikohan hänestä jopa liian kaunis? No, parta saa peittää taas suun aistillisuuden. Maalasin Baltasarin Indian Flesh värillä, koska halusin erottaa hänet Euroopan edustajasta Melchiorista. Väri ehkä saa olla tulevissa sarjoissa vielä ruskeampi.
Valmistin Baltasarille kuitenkin intialaiset vaatteet. Opiskelin Intian historiaa kirjoista ja netistä. Harjoittelin sataa erilaista turbaanin sitomistapaa. Valitsin Pohjois-Intiassa Jeesuksen syntymän aikaan hallinneen Rajput-suvun vaatteet, aseet, turbaanin ja korut. Baltasar sai partaansa vähän harmaata. Tyttäreni Tiitu valmisti hänelle Milliputista kaulakorun, johon pujottelin sitten useamman kerroksen pikku helmiä ja väliin antiikkiset melonihelmet. Nykyaikainen polyesterikangas oli kyllä hirveän hankalaa ommella. Välillä tuskastuin ja juoksin Silkki-Idaan kyselemään aidon brokadin saatavuutta ja hintaa. Löytyihän sitä, mutta ah! Hinta oli taivaallisen kuninkaallinen. Ostin kuitenkin Baltasarille 15 cm turbaanikangasta ja hieman punaista silkkilankaa ompeluun ja kirjontaan. Baltasar valmistui loppiaisen aattona ja vein sen Mimmun kanssa kirkolle. Se sai vielä mukaansa lahjaksi tarkoittamansa suitsukeastian, joka oli koristeltu sinisin safiirein.
Caspar Casparin rodun määrittely vei eniten energiaa. Kävin netissä läpi kaikki Etiopian heimot löytääkseni sieltä oman Casparini. Loppujen lopuksi päädyin siihen, että minun Casparini, Tarsiksen, "kaukaisen maan " kuningas oli tummaihoinen, mutta muistutti paremminkin Pohjois-Afrikan maureja ja oli näin ollen kapeakasvoisempi kuin etiopialaiset rodut. Ben Hurissa Caspar oli myös kapeakasvoinen. Hän oli nuorin tietäjistä.
Kukaan ei tarkasti tiedä, missä oli tämä Tarsis (Tarsii), jonne Joonakin aikoinaan pakeni. Sisareni Airin arvelu: "Saaban kuningatar toi Salomolle metallia (kultaa).Salomolla oli Tarsis niminen Laiva ( 1Kun 10:22). Saaban kuningatar tuli Afrikasta, Arabiasta. Niin miksei tietäjäkin ollut sieltä? Missään tapauksessa minun Casparini ei muistuta yhtään Keski-Euroopan nukketeattereiden satuhahmoa, meilläkin tuttua Kasperia, vaikka tämäkin tonttu on tietäjien perillisiä.
Casparin vaatteet otin pukuhistorian ja korut koruhistorian kirjasta Etiopian ja Jemenin alueelta. Ensimmäistä kertaa elämässäni kaavoitin turkkilaismalliset pussihousut. Punakultaraitainen joulukangas oli hieman jäykkää malliin, mutta niistä tuli kuitenkin kivannäköiset. Tarkoitus on muovailla Milliputista Casparille käyrä sapeli, joka tuikataan punaisen vyön sisään. Löysin jo netistä hyvän mallin.
Caspar tuli takaisin kirkosta loppiaisen jälkeen. Löysin Nappi-Kikasta sopivat napit turbaaniin. Kaulakorun valmistin isoista sinisistä trassikivistä, pienistä kirkkaista kristalleista ja sinisävyisistä ja kultaisista rocaillehelmistä. Kultaisen pohjan maalaamiseen tarvitsin yksikarvaisen siveltimen ja neljät silmälasit päällekkäin osuakseni kirkkaitten trassien väliin. Casparin puserokirjailun malli on yli 2000 vuotta vanhasta helmikauluksesta.
Terttu kävi hakemassa Casparin ja Melchiorin. Kotona tuntui vähän autiolta, kun "pojat" eivät enää seisoskelleet eteisen lipaston päällä, eikä Melchiorin kruunua enää saanut tällätä peilin edessä omaan päähänsä. Terttu tarvitsi Melchiorin ruhtinaaksi erääseen näytelmään kirkolle. Tietenkin minun on kuitenkin joskus luovuttava heistä kaikista, mutta kaipaus jää sydämeen.
		(Takaisin alkuun)
Enkelit Iso enkeli sai samat osat kuin Maria, mutta muotoilin sille kuitenkin oman pään. Vauvan päästä sain helposti jatketuksi pienen enkelin. Laitoin sille erilaisen kaulan kiinnityksen ja tyttömäisemmät, vähän isommat jalat
Kun pahin joulustressi oli ohi loppiaisen jälkeen, ehdin keskittyä myös enkelien vaatehuoliin. Iso enkeli, Senni, oli joutunut lähtemään joulukirkkoon 23.12. vähän lainavaatteissa. Joulun jälkeen hän ja pikkusiskonsa Aamu pukeutuivat rauhassa omassa budoaarissaan uusiin mekkoihin.
Enkelien mekot ovat batistia ja pitsit vanhoja tyllipitsejä Pariisin kirppareilta. Jyvähelmet pikkuenkelin kauluksen reunaan ja sädekehään löytyivät naapurin hylkäämän tilkkupussin pohjalta. Sopivan kokoiset siivet löytyivät valmiina Glorexin uutuusluettelosta. Siivet kiinnitettiin pitkällä neulalla ja sädekehä asetettiin tukevasti päähän. Pikkuenkeli odottaa nyt malttamattomana lentoharjoituksia.
Sädekehät molempien enkeleiden päähän suunnittelin huolella, niin etteivät ne kesken ilosanoman julistuksen putoa poskelle. Muovailin rautalangan päälle joustavasta Milliputista n. 5 - 7 mm leveän pannan, johon sädelangat oli jo kiinnitetty. Pujottelin helmet näihin ohuisiin helmilankoihin ja päättelin joka sakaran päähän. Lopuksi maalasin pantaosan kullalla. Kukkakauppa Kanervan omistaja Tuulikki Pesonen auttoi nauhan tekstin kirjoittamisessa. Nyt on enkeleiden aika siirtyä Tuiran puolelle jokea odottamaan seuraavaa esiintymistä.
Marian päiväksi 2006 valmistin vielä paperimassasta miespuolisen enkelin, Gabrielin, jonka on määrä ilmestyä Marialle seuraavana sunnuntaina ja ilmoittaa ensi joulun ilosanoma. Käytin nuoremman paimenen pään muottia. Ilman partaa ja viiksiä se näytti kyllä aivan naiselta. En oikein tunne Gabrielia läheisesti, mutta minulle on jäänyt kaikista lapsuuden kuvakirjoista ja pyhäkoulumerkeistä sellainen kuva, että Gabrielilla ei ollut partaa eikä viiksiä. Terttu hyväksyi kuitenkin Gabrielin vähän naismaisenakin; olkoon se sitten nuori Gabriel. Täytynee harjoitella seuraavaa seimeä varten vähän raavaampien urosten muotoilua ja tutkia miesten vartalon anatomiaa.
Valaminen Ennen eläinten muotoilua toukokuun puolivälissä päätin valaa ihmishahmot, jotta näkisin, että suhteet ovat paikallaan ja että muotit toimivat. Jos joku osa olisi liian suuri, olisi helppo korvata se pienemmän sarjan 17 prosenttia pienemmällä osalla. Tietenkin se aiheuttaisi yhden ylimääräisen muotintekokerran sarjan loppupäähän, mutta se on kuitenkin helpompi, koska muotoilutyö on jo kertaalleen tehty. Lisäksi osat ovat sileitä ja pienempiä.
Maria tuntui hiukan hentoselta ja Jeesus-lapsi taas massiiviselta. Ehkä joudun suurentamaan Marian. Pitää käydä ottamassa mitat jostakin 14- vuotiaasta ja verrata aikamiehiin. Valoin kaikki osat sekä posliinilla että paperimassalla Muotit pelasivat loistavasti, vaikka pelkäsin vähän, koska osa muoteista oli tehty mallikipsistä. Poltin posliiniosat saman tien softpoltossa (685°C). Ne hiotaan pölyn takia heinäkuussa mökin pihalla. Luultavasti valmistan myös seuraavat muottisarjat elokuussa ulkona pihalla, sillä keittiömme ja talon viemäristö on ollut kovalla kuormituksella.
		[Takaisin alkuun]
Aasi Toukokuun viimeisellä viikolla siirryin sitten minulle tuntemattomalle alueelle, suuren haasteen eteen. Olin ainoastaan työväenopistojen savipiireissä joskus muotoillut alkeellisia kissoja ja koiria. Nyt minun oli otettava suoraan sanoen härkää sarvista. Aloitin aasista, koska se on meille suomalaisille vierain olento. Onneksi internet taas auttoi minua. Löysin paljon hyviä kuvia, joista sain mitat ja suhteet. Lisäksi kirjaston lastenosastolta löytyi paljon hyviä kuvakirjoja. Yllättävää oli, että aasin pää suhteessa ihmisen päähän oli niin suuri. Tein ensimmäisen sarjan eläimet suhteessa seimen 70 cm:n mieshahmoihin.
Teknisesti muotti on erittäin vaikea, melkein väitöskirjatasoa taideteollisessa korkeakoulussa. Muotista tuli 7-osainen korvat mukaan lukien. Korvamuotit ovat erilliset. Korvat kiinnitetään valuvaiheessa liettämällä. Tein kahdet erimalliset ja eripituiset korvat. Muotista tuli kuitenkin hirveän suuri ja sen valmistus kesti yhteensä kolme päivää. Ensimmäinen vahinkokin sattui aasia valaessa. Minulla ei ollut riittävän korkeita muottilautoja, joten otin keittiön kaapista neljä hyllyä. Yritin saven ja narujen avulla rakentaa muottikehikon. Kipsivelliä tuli ensimmäiseen osaan lähes 10 litraa. Paine oli siis hirveän suuri.
Valu näytti menevän normaalisti, mutta muutaman minuutin jälkeen keittiöstä kuului kauhea läjähdys ja koko ämpärillinen kipsivelliä oli seinillä ja lattialla. Kipsi oli saatava tuoreena pois. Aloitin Hannun kanssa kiivaan siivouksen naapurin isäntä Pentti päällysmiehenä. Tunnissa oli keittiö lähes raivattu ja lähdimme koko porukka kiireellä mökille tekemään oikeita , tukevia muottilautoja. Mökille oli tuliaisena vietäväksi pari ämpärillistä lattialta lapioitua kipsiä ja pesuvettä. Kesäkuun viimeisenä päivänä uskaltauduin kokeilemaan aasin muottia. Hurraa! Se onnistui! Nyt voin suunnitella kaularakenteen. Valoin jalatkin saman tien.
Aasi on niitä ensimmäisiä seimen osia, joiden pitää olla valmiina adventtina, jolloin Maria ja Jooseppi lähtevät Nasaretista. Alkuperäinen aasi osoittautui liian suureksi, joten tein syksyllä uudet muotit päästä. Jalat menettelivät. Muoteista tuli oikein hienot ja sileät, eikä hiontaa tarvittu paljon, mutta toinen poski oli posliinipoltossa lutistunut, enkä ollut huomannut sitä muottia tehdessä. Taas tuli Milliputille töitä. Onneksi olin onnistunut löytämään markkinoilta oivallisen Milliput-toimittajan, jonka varaston lähes tyhjensin. Nyt minulla oli aasille pää, kaula ja jalat. Nyt piti ruveta keksimään keskikohtaa.
Tein piirustukset aasista, kiinnitin Plastic Paddingilla 4 rautalankaa jokaiseen jalkaan ja pudotin 15 mm:n puuhelmet yhteen lankaan. Suunnitelmissa oli tehdä taittuvat jalat. Vartalo-osan muotoilin erivahvuisista rautalangoista. Sitä oli kiva tehdä ja siksi siitä tulikin tavallista tiheämpi. Päätin, etten laita ollenkaan kanaverkkoa, vaikka olin ostanut sitä rautakaupasta koko rullan. Tulkoon vaikka luisevan näköinen aasi.
Seuraava vaihe oli peittää kehikko sideharsolla, ettei varsinainen vartalomateriaali mennyt läpi ristikosta. Taas otettiin apuun Ellin liimaside. Pyörittelin aasin mahan ympärille märkää kipsisidosta useampia kerroksia ja kiinnitin kerrokset vielä nuppineuloilla. Seuraavana aamuna aasi oli kovettunut ja valmis saamaan pohjanahkansa.
Päätin tehdä aasin mahan siitä jätepaperimassasta, mitä minulta oli jäänyt koko vuoden valuista. Se oli osoittautunut erittäin kovaksi. Kaulin massan, jonka olin pitänyt alusta asti kosteana tiiviissä astiassa, noin 5 - 7 mm:n vahvuiseksi levyksi ja länttäsin aasin selkäpuolelle. Mahapuolen pystyi valamaan vasta seuraavana päivänä, kun yläpuoli oli kuiva. Reuna piti kuitenkin kostuttaa, että eriaikaiset massat tarttuivat toisiinsa.
Seuraava vaihe oli kiinnittää pää ruhoon. Päätin ommella sen rautalangalla. Jouduin kuitenkin sitä ennen jatkamaan rintaosaa, koska pää olisi jäänyt liian matalalle ja aasi olisi kupsahdellut nenälleen. Solmut tulivat ulkopuolelle. Ompelu oli monen tunnin homma, enkä olisi ilman Hannua siitä selvinnytkään, koska toisen piti tukea koko ajan päätä.
Kun liittämisoperaatio oli ohi yöllä kello kaksi, päätin antaa uudelle tulokkaalle tervetuliaissuukon. Aamulla aasi saisi kasvomaalauksen ja turkin, joka tehtäisiin Pelastusarmeijan kirpputorilta löytyneestä harmaasta tekoturkista.
Kun Terttu parin päivän päästä tuli työnantajan ominaisuudessa motivointireissulle, aasi oli saanut karvansa. Vielä pitää keksiä häntä ja harja. Tällä aasilla on kuitenkin niin paksu pää ja niin paljon rautaa sisällä, että sen hennot helmipolvet alkoivat notkua uhkaavasti ja Terttu antoi minulle luvan tarpeen tullen vahvistaa koipia. Seuraavaan sarjaan tulen tekemään vartalolle muotin tai ainakin muotoilemaan sen saven ja folion päälle kahdesta kappaleesta. Näin painoa ei tule liikaa. No, nyt aasille vain nyytit selkään ja Betlehemiin verotoimistoon.
Aasi valmistui loppuun tuskalla, sillä geelimäinen kontaktiliima loppui ja kävin iltamyöhällä noutamassa lisää liimaa. Otin vahingossa nestemäistä liimaa, mikä ei soveltunutkaan karvan liimaamiseen, sillä se valui pitkin aasin jalkoja. Aamulla kahdeksalta, kun muut heräsivät, aasi oli valmis. Se oli saanut myös harjan, hännän, ripset ja vähän korviin karvaa, ettei kuminauhan kiinnitys näkynyt. Aasi sai nimen Aabel.
Vein osan nukeista ja seimen kirkolle sovittuna päivänä. Yöllä olin liimannut silikonilla lisäksi matonpaloihin hiekkaa ja lehtikuusen neulasia ruohoksi. Terttu lupasi sitoa tekemäni nyytit narulla aasin selkään. Paimenet jäivät kedolle paimentamaan lampaitaan kirkkosalin reunalle.
Härkä Seuraavaksi otin käsittelyyn härän. Ensiksi piti selvittää, millaisia härät olivat Jeesuksen aikana. Jouduin opiskelemaan taas lähes koko nautaeläimien historian. Sain netistä ja kirjaston kirjoista taas hyvän avun ja onnistuin määrittelemään härän koon ja mallin. Päästä tuli jälleen iso ja muottiin tuli osia lisää, koska sarvet piti tehdä myös erillisiin muotteihin ja sarvien kolot vaativat oman palikkansa. Lisäksi härälle tuli erilainen kaularakenne, joka vaati oman palikkansa, jonka keskellä oli kaatoreikä. En ollut koskaan tehnyt näin suurta ja vaativaa muottia.
Päämuotin tekeminen kesti kaksi päivää. Tein sen osaksi perjantain ja lauantain vastaisena yönä mökillä, koska pikkupalikat pitää pyrkiä valamaan mahdollisemman samanaikaisesti ympärillä olevien osien kanssa. Kipsi on imukykyistä heti muotinteon jälkeen ja seuraavana päivänä se on jo niin imukykyistä, että se imaisee uudesta valettavasta osasta veden pois muutamassa minuutissa. Silloin osa on jo pilalla. Kaulaosan ja hartioitten kiinnitysrakenteen voin suunnitella vasta, kun pää on valettu.
Kun kaikki nukkejen vartalot olivat valmiit ja eläinten osat valettu, havaitsin, että härkä ja aasi, vaikka ne ovat mitoiltaan aivan oikeassa suhteessa, näyttävät liian hallitsevilta Jeesus-lapseen nähden. Päätin pienentää ne. Se oli iso työ, sillä esimerkiksi härän jalka oli edelleen 5-osainen muotti ja vei koko päivän työaikaa. Lihotin hieman aasin poskia uuteen muottiin, ettei se näytä kengurulta tai lohikäärmeeltä. Härän sarvia ei tarvinnut pienentää. Löysin härälle karvaksi tummanruskean hyljeturkin Pohjolan kirppikseltä .
Käytin härässä lähes samaa rakennetta kuin aasissa, mutta olin huolellisempi niin kaulan kuin jalkojenkin kiinnityksessä, ettei tarvinnut tehdä sitä hurjaa jatkokohtaa. Vaikka pää oli painava, näytti, että härkä seisoisi tukevasti.
Kun olin ostanut uuden rullan hopeateippiä, sillä oli kiva leikkiä. Ellin liimasiteen tilalle pyörittelin härälle muodikkaan vinyylitakin.
Löysin varastostani pari pussia jauheena olevaa Glorexin paperimassajauhetta. Tein siitä ohjeen mukaan taikinan ja sain härän päällystetyksi kerralla. Massa kuivasi hitaammin kuin valumassa. Ruho roikkui vuoroin taka-, vuoroin etujalosta eteisen naulakossa pari päivää. Pinnasta tuli kaunis ja kova. Surukseni huomasin, että tuotetta ei löytynyt enää Glorexin tuotevalikoimasta. Ja juuri kun huomasin sen erinomaisuuden! Takapäässä olevaan aukkoon tein kauniin kannen, jonka kiinnitin Plastic Paddingilla
Pään kiristin sarvien takaa päästä takapuoleen paksulla kuminauhalla. Sarvet, korvat, silmät ja jalat maalasin latekseilla ja lakkasin. Jalat jämäytin tällä kertaa Milliputilla, jota olin juuri saanut ison erän. Lihakset kuitenkin muotoilin vanulevyllä.
Käytin tähän ensimmäiseen vartaloon kuitenkin nallekangasta hyljeturkin sijasta. Olin vielä pyörryksissä lampaan turkin liimailemisesta. Löysin Eurokankaasta jalkoihin ja kasvoihin lähes vartalonväristä ruskeaa karvakangasta, samaa laatua, josta olin tehnyt karitsatkin. Aamuyön tunteina härkä sai vielä hännän ja otsatukan. Se sai nimen Iisakki, koska se syntyi Iisakin päivänä.
Aamulla Iisakki laitettiin vielä parvekkeelle tuulettumaan liiman höyryistä. Ennen puoltapäivää Terttu kävi noutamassa härän, seimen, Jeesuksen ja puolivalmiin Baltasarin, jota tarvittiin illalla joulukuvaelmassa.
		[Takaisin alkuun]
Lammas Kesäkuun viimeisellä viikolla siirryin lampaitten pariin. Hain kirjastosta kaikenlaisia lampaankasvatuskirjoja ja soitin lampaita omistavalle ystävälleni Elli Luomalle Ilmajoelle ja lähetin hänet Loukasmäen lampolaan ottamaan mittoja aikuisesta lampaasta ilman karvaa. Suhteutin mitat sitten seimen ihmisiin.
Välillä lampaani muistutti kengurua, välillä lohikäärmettä, jopa sisiliskoa. Sitten huomasin , että karva ja tukkatupsu ne vasta tekevätkin siitä lampaan näköisen. Valoin taas erilliset korvat, jotka saa sitten asetella eri asentoihin. Tein erillisen rintakappaleen ja takapään, joissa on jalkojen kiinnityspaikat valmiina. Tekstiilistä tarvitsee tehdä vain pullea maha ja jalkojen taipuvat osat. Valoin pään paperimassasta. Minusta siitä tuli oikein hauska. Oikein sormet syyhyää päästä viimeistelyhommiin. Tekisinkö mustanaamalampaan vai suomalaisen maatiaisen, vai molemmat?
Kiinnitin lampaan etu- ja takaosan kanaverkolla ja massasin sauman. Verkon silmät antoivat jonkin verran periksi, joten taisi vartalo jäädä alkuperäisiä piirustuksia lyhyemmäksi. Siitä tuli siis naivistinen teos. Kiinnitin pään kuminauhan takapuoleen ja jalkojen rautalangat aluslevyn avulla vartalon sisälle kuminauhaan. Polviin tuli puuhelmet, jotta eläin voisi mennä makuulle.
Lopuksi kiinnitin lampaalle karvan. Se vei viisi tuntia, sillä nahka oli niin paksua, että se piti liimata pieninä palasina ja kontaktiliiman kanssa piti odotella aina liiman kuivumista kosketuskuivaksi, ennen kuin palan sai painaa vartaloon. Suojat polviniveliin tein poppanakankaasta. Lammas sai nimen Anni, sillä nahka oli Anni Makkoselta ja se syntyi aamuyöstä Annin päivänä.
Karitsa Viimeinen muotoiltava eläin oli karitsa. Koiraa ulkoiluttaessa havaitsin, että naapurimme Pirkolan pihalla juoksenteli kilejä. Otin kameran ja mittanauhan mukaan ja lähdin mittailemaan pienokaisia. Sain hyvät mitat ja mallit. Lampaan karitsa ei kuvien mukaan paljon poikkea vuohen kilistä.
Karitsalle muotoilin koko vartalon ja erilliset sorkat. Vartalon muotista suunnittelin neliosaisen ja molemmista sorkista 5-osaisen muotin. Täytön vartaloon suunnittelin toisesta takajalasta. Oli ihanaa muotoilla välillä jotain pientä, jolla sai leikkiä jo savivaiheessa. Tein jaloista kuitenkin vaan 2-osaiset muotit, koska niistä tulikin niin pienet, että kynnet voi valuvaiheessa kovertaa kahteen osaan.
Karitsan vartalo-osan muotin teko otti koville. Jouduin odottelemaan kipsin saapumista kolme viikkoa. Sain korvat valetuksi vanhan kipsin viimeisellä kourallisella. Emälammas ja karitsan pää odottelivat jännityksellä, syntyykö se viimeinen muotti. Ompelin ja täytin vartaloita samanaikaisesti, joten sain hartiani niskani jumittumaan ensimmäisen kerran projektin aikana. Eipä muuta kuin puntteja nostelemaan ja venyttelemään.
Elokuun kosteilla ilmoilla muotit kuivuvat hitaasti. Muotilla voi kuitenkin valaa parin viikon päästä. Huoneisto ja autotalli alkavat olla täynnä seimen muotteja.
Karitsat oli paljon helpompi tehdä kuin emä, sillä niillä oli kokovartalo. Kiinnitin pään ja jalat kuten samalla tavalla kuin emällekin. Karitsoilla oli kiva leikkiä, vaikka turkki oli vielä hakusessa. En missään tapauksessa enää halunnut liimailla lampaan karvaa.
Löysin sopivaa ohutta karvaa Eurokankaasta. Sitä oli kiva ommella. Karitsat valmistuivat yöllä Jutan ja Tatun päivän välillä, joten nimet tulivat sen mukaan. Kauneimpien joululaulujen soidessa ne saapuivat Nasaretin kedolle emänsä luo.
Paimenet olivat iloisia löytäessään kadonneet karitsansa. Emälammaskin ihasteli lastensa kauniita ja puhtaita turkkeja; olihan se nähnyt ne pari päivää aikaisemmin karvattomana. Ensi jouluksi pitää tehdä vielä useampi lammas ja ehkä vuohi ja useampaa väriä. Halpoja lammasturkkeja löytyy kyllä kirppareilta.
Hionta ja poltto Keskiviikkoiltana 29.6. lähdimme mökille kori täynnä hiottavia paperimassaosia. Hioin Hannun kanssa pihalla aamusta iltaan kaksi päivää päitä, jalkoja ja käsiä. Hannu teki karkeahionnan santapaperilla. Oikeastaan se oli kangasta ja se oli helppo pestä ja käyttää uudestaan, koska paperimassa ei kuluttanut kitkapintaa. Minä porasin miniporalla varpaanväleihin sandaalin remmejä varten aukkoja ja puhdistin sormien välit ja viimeistelin pintojen hionnan. Vain muutama kolo jäi tilkittäväksi milliputilla.
Koko viikon 28 hioimme Tyrnävän mökin pihalla. Säät suosivat meitä. Oli helleviikko. Siirsin pöytää puutarhassa aina uuteen varjokohtaan. Ensin työstin kaikki jäljellä olevat paperimassaosat ja siirryin sitten posliiniosiin. Sain melkein kaikki posliiniosatkin ehjinä hiotuksi. Vain ison enkelin pää ja tietäjän käden nimetön sormi eivät kestäneet matkan rasitusta. Siis minimaalinen hävikki. Onneksi on muotti, jolla voi valaa uuden osan.
Torstai iltaan mennessä olimme hioneet kaikki valetut osat (ihmishahmot). Mökin portailla uiskenteli ämpäreissä ja pesuvadeissa päitä, rintoja ja raajoja odottamassa polttoon lähtöä. Olin asentanut Tyrnävän mökkiin sähköliitännän posliinipolttouunille, mutta en ruvennut hinaamaan uunia Tyrnävälle tämän yhden polton takia, kun minulla käy kuitenkin kaupungissa säännöllisesti nukkemaalareita.
Pakkasimme torstai-iltana märät posliinipäät talouspaperiin, muoviin ja styroksikassiin ja lähdimme kaupunkiin polttamaan osia. Vesihionnan jälkeen osat eivät saisi kuivua ennen polttoa, siksi säilytin ne mökillä vedessä ja kuljetin uuniin niin, että ne ovat uuniin laitettaessa vielä kosteita.
Osat ladotaan uuniin kvartsihiekkaan ja tuetaan keraamisella vanulla, jos tarpeen. Posliinipoltto on 1230 ° C ja osat ovat uunissa massan laadusta riippuen 6 - 8 tuntia. Sen jälkeen uuni jäähtyy vielä noin 5 tuntia.
Osat kutistuvat uunissa noin 17 %. Tätä ominaisuutta käytän hyväkseni ja valmistan pienennöksistä sitten seuraavan sarjan muotit. Posliinipoltto onnistui hyvin. Uuni oli täynnä, joten poltto kesti lähes 8 tuntia ja jäähtyi saman verran. Oli kiva nähdä tekeleensä sileäposkisina.
		[Takaisin alkuun]
Maalaus Jaakon päivänä aloitin ihmishahmojen päiden ja muiden osien maalauksen. Ensin tilkittiin mahdolliset kolot täytemassalla. Onneksi koloja oli vain muutama. Ihomaaleja sekoitin neljä eri sävyä. Maalina käytin Glorexin mattapintaisia paperimassavärejä. Surukseni huomasin, että nämä värit olivat poistuneet tuotevalikoimasta. Jatkossa pitää keksiä uudet värit.
Maalasin Melkhiorille ja enkeleille siniharmaat silmät, muille ruskeat. Väreinä käytin samoja latekseja kuin sveitsinnukkejen kasvoissa. Heinäkuun viimeinen viikko oli sateinen ja kostea. Nuket piti viedä aina välillä sisälle, etteivät ne turpoaisi. Kun kasvomaalaukset oli tehty, osat vahattiin mehiläisvahalla, jotta poskivärit leviäisivät kauniisti. Poski- ja varjostusväreinä käytän tavallisia taiteilijan öljyvärejä. Lopuksi kaikki osat lakataan spraylakalla.
Varmistaakseni, että osat olivat kuivia ennen vahausta, kannoin koko sakin saunan lauteille kuivumaan. Nuket korissa lähdimme kaupunkiin sadetta pitämään, marjoja pakastamaan ja suunnittelemaan vartaloita. Kaulan kiinnityskohtaan, sekä pään että kaulakappaleen puolelle, hankin rautakaupasta Plastic Padding- korjausmassaa. Vahvistin myös kiinnitysreikien ympäristön.
Vartalot Heinäkuun viimeisinä päivinä siirryin vartaloihin. Selasin työpajallani satoja kaavoja, josko olisin saanut apua, mutta loppujen lopuksi piti koko rakenne suunnitella itse. Lähdin alkuun mitoista: nukke oli 70 cm. Jalkojen piti taipua polvistumisasentoon ja käsien lahjojen antoon. Sisälle laitoin haponkestävää rautalankaa kaksinkerroin.
Kiinnitin raajoihin massalla pienet koukut rautalangan kiinnitystä varten. Näin esimerkiksi käsien vaihto ja mahdollinen myöhempi korjaus olisi helpompi. Jaloissa ja käsissä on taipumisen helpottamiseksi vanua, vartalo-osassa sahanjauhoa tukevuuden saavuttamiseksi.
Pään kiinnitin kanttinauhoin, jonka värjäsin ensin silkkivärein vartalon väriin sopivaksi. Polven kohdalle tein tikkauksen taittumisen helpottamiseksi. Löysin varastoistani juuri sopivia kutistettuja poppanakangasvärejä Casparille ja Baltasarille. Vaaleaihoisille päätin laittaa valkaisematonta liinaa vartalokankaaksi. Vartaloiden ompelu ja täyttö oli niin rankkaa työtä, että niskani ja hartiani jumiutuivat ja minun piti lisätä jokapäiväinen punttiennosto ja venyttely ohjelmaan.
Vaatetus Elokuun viimeisenä päivänä pidimme suunnittelupalaverin Tuiran kirkolla. Tarkoituksena oli päättää pukujen värit ja mallit, että pystyin aloittamaan materiaalien hankinnan. Seimifiguurien vaatteissa on kirkon perinteessä symboliset värit, joita haluamme noudattaa. Muuten sain vapaat kädet vaatteiden toteuttamiseen. Päätimme myöskin varsinaisen seimikaukalon ja tallirakennuksen rakenteen.
Alkutöikseni riensin Oulun kaupungin kirjastoon etsimään kuvia Raamatun ajan vaatteista, koruista, kampauksista ja asusteista. Tarkkoja kuvia juutalaisten vaatteista ei löytynyt, koska kuvan tekeminen ihmisestä oli kielletty tuohon aikaan. Vaatteet olivat kuitenkin hyvin yksinkertaisia: tunika, halatti, viitta ja päätä peittävä kangas, jossa rengas. Lähinnä tutkimukseni kohde ovatkin tietäjien vaatteet, asusteet ja korut.
Syyskuun 1. päivänä lähdin ystävättäreni Kaijan kanssa kirpparikierrokselle etsimään kankaita ja koruja lähinnä tietäjille, joiden piti näyttää prameilta. Löysin mukavasti silkkiä ja samettia vaatteisiin. Lisäksi upposi kymmenkunta euroa kultaan, hopeaan ja jalokiviin, joita ei helposti voi erottaa aidoista. Tietäjät saivat leikkiä helyillä jo illalla.
Hiukset ja parrat Sain elokuun viimeisenä päivänä ensimmäisen lähetyksen hiusmateriaaleja: valkoista, vaaleanruskeaa, punaruskeaa mohairia. Sain myös tiedon amerikkalaiselta vuohifarmilta, että toinen näytelähetykseni oli lähtemässä Oregonin osavaltiosta. Lisäksi löysin omasta varastostani yhden Casparille sopivan mustan aitohiusperuukin, jonka suortuvia voi muotoilla etikkavedellä.
Keväällä amerikkalaiselta vuohifarmilta tilatut mohairit saapuivat vihdoin syyskuun viimeisinä päivinä ja kiirehdin tullaamaan ne. Ryhdyin heti peruukintekoon. Olihan koko porukka odottanut kaljuna pään peitettä jo puoli kesää.
Peruukkipohjat tein liimasiteestä, kosteutettuna kovettuvasta harsosta. Laitoin kaksi kerrosta ristikkäin. Leikkasin reunan sopivaksi ja siksasin. Ennen tressinauhan ompelua pujotin reunaan vielä langan, ettei reuna veny. Kampauksesta riippuu, miten mohairnauha ommellaan kankaaseen. Kiinnitän kursseilla peruukit aina kakspuoleisella teipillä, mutta nyt, kun niiden oletetaan pysyvän paikallaan ainakin 100 vuotta, harkitsen liimausta.
Ennen esiintymistä mohairperuukin jokainen suortuva kammataan takuista etikkaveden avulla metallikammalla ja kääritään mehupilleistä tehdyille papiljoteille
Seimirakennus Työnantajani kanssa päätimme, että tekisimme tallin puusta, eikä se olisi kamalan iso vaan lähinnä kulissintapainen. Simuloin tietokoneella seimiasetelman ja tulin siihen tulokseen, että rakennus olisi kuitenkin sen verran korkea, että Joosef mahtuisi vaivatta seisomaan suorassa. Eläimiä en ajatellut sijoittaa itse rakennukseen, vaan härät ja aasi seisoisivat karsinanomaisen takaseinän takana, aasi Marian, härkä Joosepin puolella. Lampaat jäisivät paimenten kanssa eteen vasemmalle.
Koko kesän seuloivat silmäni tienvarsilta sopivia tallimateriaaleja. Ideana oli löytää harmaita lautoja. Huomasin Tyrnävällä erään talon takapihalla sopivan lautakasan ja menin kysymään talon isännältä, myisikö hän minulle seimilautoja. Kaupat tuli ja onnellisena lähdin mökille pätkimään lautojani. Seimen katon oli määrä olla maakatto, jossa kasvoi heiniä. Keräsin ennen lumien tuloa Sanginkankaalta ränsistyneiden latojen katoilta sopivaa sammalta seimen katolle.
Sisareni Merja ja hänen miehensä Lauri Anundi tekivät piirustukset talliin. Ja eräänä sateisena marraskuun päivänä pidimme mökkitalkoot Anundien olohuoneen parketilla. Lauri tietenkin oli pääurakoitsija, Hannu hyvä apumies ja minä vain laiska päällysmies. Olipa kiva katsella ammatti-ihmisten työskentelyä. Parissa tunnissa koko homma oli tehty. Minun tehtäväkseni jäi maalata saranat ja ruuvien ja lautojen päät.
Rekvisiitta Pienten yksityiskohtien tekeminen on oikein minun alaani. Voisin askarrella hyvin korujen, lippaiden, miekkojen ja muiden osien kanssa ilman rajaa. Valmistin vanhan mallin mukaan mirhamiastian. Suitsukeastiaksi valittiin ortodoksisen kirkon perinteellinen riiputettava malli, jota vartan Baltasarin käsikin on muotoiltu. Alaosassa on tulisija, jonne laitetaan kuumia hiiliä, ja rei'itettyyn yläosaan laitetaan suitsukeaine (havupuun pihka), joka sitten kuumentuessaan luovuttaa tuoksua. Ketjuissa on kahdeksan kulkusta. Laite kyllä pelaisi, jos se olisi metallia. Rubiinit ja muut jalokivat tilasin USA:sta.
Joulun seutu oli kiivasta tietäjien vaatteitten ompelua, korujen tekoa ja rekvisiitan leipomista. Tyttäreni Mimmu tuli joulun jälkeen "lomalle". Lomasta tuli kyllä työleiri. Mimmu, joka on yhdeltä ammatiltaan pienoismallin rakentaja, sai koristella ja sisustaa Melchiorin kultalippaan, valmistaa sille kruunun ja valmistaa sormuksia ym. koruja tietäjille. Kivahan se oli äidin ja tyttären yhdessä tehdä ympäripyöreitä työpäiviä viimeisiä joululauluja kuunnellen ja rupatellen. Terttu toi Baltasarinkin kirkolta saamaan turbaaniinsa korut ja haikaransulat. Se sai myös uuden hevosenpäämiekan tuppeineen ja sapelivöineen.
Seimiprojektin päättäminen Loppiaisena 2006 ensimmäinen, suurin seimistä oli kutakuinkin valmis ja valmis myös siirrettäväksi varastoon odottamaan ensi adventtia. Inventaarin ja pienten korjauksien jälkeen olen itse valmis siirtymään muottien pienennyshommiin ja ensimmäisen posliiniseimen valmistamiseen Tuiran kirkkoon. .
[Takaisin pääsivulle]		[Takaisin alkuun]

Idean synty

Tavoite

Aikataulu

Maria

Joosef

Jeesus

Paimen

Melkhior

Baltasar

Caspar

Enkelit

Valaminen

Aasi

Härkä

Lammas

Karitsa

Hionta ja poltto

Maalaus

Vartalot

Vaatetus

Hiukset ja parrat

Seimirakennus

Rekvisiitta

Seimiprojektin päättäminen