|
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Puppe on meidän
juhannuskoira vuodelta 1994. Kävimme
Pälkäneellä Onerva Aarnion (nykyisin Aalto) luona juhannuksen
alla kylässä ja kävi niin, että Puppe
hyppäsi meidän autoomme istumaan, istui
siellä koko kyläilyn ajan eikä suostunut
tulemaan autosta pois ollenkaan. Se oli
päättänyt ruveta meidän koiraksi. Eikä siinä
muu auttanut kuin ottaa Puppe mukaan
Tampereelle. |
 |
 |
Terrieriuroksen omistajana en aluksi
voinut ymmärtää, miten viehkeä ja eloisa,
mutta kuitenkin määrätietoinen ja vahva oli
perhoskoiran luonto. |
|
Vasta silloin ymmärsin, miksi sitä sanottiin
perhoskoiraksi. Kun se liikkui, sen korvat
näyttivät kuin lenteleviltä perhosilta. Ja
kun liike yhdistyi vartalon kepeään rytmiin,
se oli kuin balettiesitys. |
 |
 |
Ropsuun verrattuna
Puppe oli hirveän kiltti ja ymmärsi kaiken,
mitä sanottiin, ei haukkunut, ei murissut
eikä vetänyt remmissä. Mimmu vei Pupen
sitten omaan kotiinsa Ikaalisiin. Onerva
antoi myöhemmin Pupen kaveriksi toisen
perhoskoiran Benin. |
|
|