|
Alkuvuodesta 2004 tuli
tyttäreni Tiitun perheeseen uusi
perheenjäsen: KAAPO. Kaapo on
Yorkshirenterrieriuros.
Se on syntynyt 29. marraskuuta 2003. Elämänkiireiden ja matkustelun takia
Elina Lind ja Tiitu ottivat Kaapon
yhteishuoltajuuteen. Kaapo
asuu suunnilleen puolet ajastaan Elinalla ja
puolet Tiitulla. Kaapo viettää paljon
aikaa myös taiteilijattarien työhuoneella.
Se kulkee mielellään mukana, jos se vain on
mahdollista. Se on niin tottunut bussissa
matkaaja, että se alkaa heti nukkua autoon
päästyään. Jopa ruuhkabussissa Kaapo nukkuu
rauhallisesti omistajansa sylissä, vaikka
ympärille on tiiviisti pakkaantunut kymmeniä
ihmisiä. Kaapo ei stressaannu juuri mistään.
Kaapo on vilkas,
vikkelä, innokas, itsepäinen, sosiaalinen,
utelias ja todella energinen, 3200 grammaa
duracelliä. Se pitää puurosta, lähes
kaikista kasviksista ja riisistä, mutta
metsästää sukkia, tumppuja ja pesusieniä. Se
hautaa mielellään puruluita, kuivia leipiä
ja muita herkkuja ihmisten sänkyihin ja
kukkapurkkeihin.
Kaapo pitää muista
eläimistä, vaikkeivät ne pitäisikään siitä.
Tämä saattaa johtua siitä, että Kaapon
suureen perheeseen kuului alussa myös Tiitun
kesyrotat Ilpo ja Aapo ja Elinan kissa
Velma.
Kaapolla on aina
kujeet mielessä. Pahimmillaan se tekee
lakkaamatonta, jatkuvaa pientä tuhotyötä
kodeissaan varastaen ja tuhoten aina sen
esineen, mihin emäntä on viimeksi koskenut:
kynän, teippirullan, siveltimen tai
pyyhekumin.
Kaapo ei pidä
uimisesta, vaikka onkin pari kertaa
vahingossa uinut Pyhäjärvessä. Viimeisimmän
kerran kovana pakkaspäivänä helmikuussa 2005
pudottuaan talvikalastajan avantoon.
Kastuttuaan ulkona sateessa tai kylvyssä se
juoksee ympäriinsä ja yrittää vimmatusti
hangata itseään kuivaksi. Turkki kuitenkin
kuraantuu helposti ja siihen tarttuu oksia
ja takiaispalloja.
|
