Henkireika


Pääsivu		Luonnossa	Koirat ja minä
			Henkireikä
Vaikka asummekin kaupungissa joen rannalla ja puistojen ympäröimänä, niin kerrostalo on kerrostalo. Minä kaipasin multaa sormieni väliin, olinhan asunut koko elämäni lähellä maata. Silloinkin, kun asuimme kerrostalossa, meillä oli siirtolapuutarhamökki, jonka vaihdoimme myöhemmin omakotitaloon ja koiraan.
Keväällä 1998 minut valtasi kauhea kaipuu maalle, möyrimään multaa. Kävimme kevään ja alkukesän aikana katsomassa monenlaisia mökkejä Oulun ympäristössä, mutta kaikki olivat jorpakkoa, josta meri oli paennut jo aikoja sitten jonnekin jättäen jälkeensä vain ruokoja ja liejua, joka kuului jakokunnalle. Heinäkuun lopulla näin ilmoituksen maatilasta Tyrnävän Keskikylällä.
Sain kiinteistövälittäjältä avaimet ja samalla, kun kävimme Tyrnävän traktorivetokisoissa ja poimimassa mansikoita Korkalan tilalta, poikkesimme katsomaan paikkaa. Tiesin heti, että se on minun maatilani. Ollessani katolla tarkistamassa savupiippua, kuulin kauhukseni, kuinka Hannu kehui taloa eräälle toiselle pariskunnalle, joka oli tullut katsomaan sitä..
Niinpä heräsin maanantaiaamuna aikaisin, kävin pankissa sopimassa raha-asiat ja ennen kuin Hannu kotona sai hierotuksi unet silmistään, minä olin jo ostaa paukauttanut itselleni maatilan joen rannasta, Tyrnävän Keskikylältä, 19 minuutin ajomatkan päästä kaupungista
Olin onnellinen, sillä minulla oli nyt multaa reilusti sormien välissä. oma perunamaa ja oma komposti, oma mansikkamaa, omat mustikka- ja tyrnipensaat, omat vadelma- ja karhunvatukkapensaat ja omat kukkamaat.
Hannu oli onnellinen, kun hän saa viljellä perunaa, pilkkoa puita ja istua kuistilla ilta-auringossa.
Syksyllä korjaamme sadon kellariin: vihannekset marjat, nokkoset ja sienet.
Talo oli hyvässä kunnossa. Maalasimme sisällä seinät, ovet, sinne jätetyt huonekalut ja verhotangot. Ikkuna- ja oviverhokankaat ostin Pariisista ja ompelin liinat kangaspaloista, jotka jäivät yli.
Tiitu maalasi seinät täyteen tauluja, jotka sopivat maalaisaiheeseen: ketun, possun, kissan, Mörrimöykyn ja jäniksen. Keittiöön laitettiin Tiitun aikaisemmin vesiväreillä maalaamat nalletaulut. Lisäksi kehystin yhden äitienpäiväkortin ja laitoin Ropsun kuvan avainkaapin taustakuvaksi.
Kehystin Tiitun maalaukset tuvan väreihin sopivilla raameilla. Sohvan päälle löysin juuri sopivan peitteen sisarentyttäreni kämppäkaverilta.
Keittiön halusin laittaa uusiksi, koska en ollut tottunut puuhellaan. Ja kaikki puuhellat savuttavat joskus. Halusin rentoutua omassa keittiössäni ja helpottaa ruuanlaittoa koneilla.
Takapihalla voivat lapset pelata jalkapalloa.
Kuistilla on ihana istua saunan jälkeen ilta-auringossa ja nuuhkia maalaisilmaa. Tosin joskus se on täynnä lannanhajua ja sääskiä. Tuuli vie useimmiten sääsket etupihalta ja pölyttää tyrnipensaat.
Tilaa rajoittavien pelloilta virtaavien ojien varrella kasvaa runsaasti koivuja. Juhannuksen jälkeen teemme vihtoja koko vuodeksi myös kaupunkisaunaan.
Talvisin kaadamme muutaman koivun ja teemme puutyöt yhdessä.
Pakkasilla pilkomme halot ja ne saavat jäädä kuivumaan kevätaurinkoon. Kesän alkaessa ne viedään liiteriin.
Vanhoista tilan rakennuksista on jäljellä vain värkkihuone, liiteri ja maakellari. Värkkihuoneessa on kymmeniä rapumertoja, ketunrautoja ja hämähäkin seittejä. Lato on jostain siirretty ja katto pellitetty.
Harmaa lato on terrierikoirani Ropsun mausoleumi. Istutin sen ympärille elämänlankaa, mutta se ei kasvanut.
Juhannuksena suomalainen hakeutuu luontoon. Lippu saa olla tangossa koko yön.
Ystävät ja sukulaiset kokoontuvat viettämään yötöntä yötä.
Tila on Tyrnävänjoen rannalla. Talon kohdalla ranta on jyrkkä. mutta vähän sivummalla on suvanto, jossa kasvaa ulpukoita. Rapuja ei ole myyjän lupauksista huolimatta näkynyt. Uimaranta on parin sadan metrin päässä alajuoksulla. Vesi on ruskeaa, mutta ei likaista.
Keskikesällä joki kuivuu ja siitä pääsee hyppäämällä yli. Kuivuvan joen tuoksu kuuluu lapsuuteni sielunmaisemaan. Lampareissa on kuitenkin kesälläkin kalaa, mutta ei luvattuja rapuja.
Alku- ja loppukesällä voi veneellä soutaa joella.
Oikein hellekesinä, kuten 2004, pitää turvautua moderniin uima-altaaseen.
Ronja rakastaa maaseutua. Se saa uida joessa, vartioida pihaa, haukkua lehmille, ajaa jänistä. Se osallistuu kaikkiin talon töihin ja lähtee innokkaana Hannun kanssa kalaan joelle. Helteellä se hakeutuu varjoon tai viileään saunan lauteen alle.
Ronja rakastaa lumessa peuhaamista. Joskus naapurin Kaapo tulee kaveriksi lumileikkeihin.
Keväisin ja syksyisin pysähtyvät joutsenet, kurjet ja hanhet Tyrnävän pelloilla matkallaan Lappiin tai etelänmaille.
Pääsivu	Ihminen Leena Takalo	Maailmanmatkaaja	Luonnossa
Kiiltokuvat	Henkireikä	Koirat ja minä	Linkit